Konstellaatiot

(Sitaatit Eugen Gomringerin esseestä From Line to Constellation, 1954. Engl. Mike Weaver.)

Kun katson pilvetöntä yötaivasta, näen syvälle kaksiulotteisen mielen avaruuteen. “Mielen” siksi, että tähtitaivas on samalla tavalla käsittämätön kuin lukija on itselleen mysteeri. Avaruus on “kaksiulotteinen” sivu saumattomasti nidotulla aukeamalla, toinen lehti valkoista paperia, toinen mustetta, johon tähtien tyhjä valo tihkuu puhdasta merkitystä.

The content of a sentence is often conveyed in a single word. Longer statements are often represented by small groups of letters. Moreover, there is a tendency among languages for the many to be replaced by a few which are generally valid.

Minkä tahansa sanan tai kirjaimen voi korvata tähdellä. Jokaisen tähden voi korvata sanalla tai kirjaimella. Niin tähtien kuin kirjainten ja niiden muodostamien klusterien kokoa, paikkaa ja keskinäistä suhdetta voi muuttaa. Tätä kaikkea voisi kutsua epälineaariseksi runoudeksi, sellaiseksi josta ei voi osoittaa yhtä selkeää lukusuuntaa saati lukemisen alku- tai päätepistettä. Konstellaatioiden varaan rakentuva epälineaarisuus synnyttää vaikutelman tilasta, paikassa olemisesta, tunteen siitä, että lukija voi liikkua tilassa ja vaikuttaa omaan sijaintiinsa.

The constellation is the simplest possible kind of configuration in poetry which has for its basic unit the word, it encloses a group of words as if it were drawing stars together to form a cluster.

Koska kirjaimet voivat esiintyä sanoissa, ne voivat esiintyä myös ilman sanoja. Tähtitaivaalla yksittäinen kirjain on kuitenkin orpo. Niinpä se pyrkii yhteyteen kaltaistensa kanssa, mutta siihen se tarvitsee lukijan apua. Mikäli lukija hyväksyy tarjotun roolin, hänestä tulee lukija-kirjoittaja tai lukija-pelaaja.

The constellation is ordered by the poet. He determines the play-area, the field or force and suggests its possibilities. the reader, the new reader, grasps the idea of play, and joins in.

Tähtikartta muistuttaa “tavallista” karttaa hiukan samalla tavalla kuin maasto- ja merikartat muistuttavat kytkentäkaavioita. Tähdistöt ovat häilyviä, tilapäisiä, yhä uudestaan generoituvia sanoja ja kirjaimet niiden tähti-synapseja, joiden ympärillä hiljaisuus kantaa merkityksen valo- ja halokaaria. Kirjainten linnunrata on täynnä hermoratoja, joissa taivaankappaleet aktivoituvat niiden kirkkauden, voimakkuuden ja etäisyyden mukaan.

Luettavaa:

Nokturno: Eugen Gomringer

Eugen Gomringer: From Line to Constellation (1954, engl. Mike Weaver)

UbuWeb: Stéphane Mallarmé (Sisältää kaksi englanninkielistä käännöstä Nopanheitosta)

Stéphane Mallarmé: Un coup de Dés jamais n’abolira le Hasard (La Nouvelle Revue Française 1897 / Sainte Catherine 1914)